keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Piilopaikka


Numeroitu painos on uniikki valokuvahaitari Otavan viimeisestä kuvaussessiosta. Tänään se selvisi, ettei syy ole minussa vaan syyttäjässä. Julkisesti asetun maalitauluksi, jos jollakin on pokkaa heittää ensimmäinen kivi. Olen löytänyt unohtamisen taidon. Jos se olisi dementiaa, muistisairautta, pitäisi mennä lääkäriin.

Viihteellä

 
Tilalle löytyi Pieni tytön tylleröinen vuosien takaa.
Tämän päivän pienet tytöt ovat serkukset Iida ja Ella
ja Yhdistyksen vasta syntynyt tyttövauva.
2013 lankalauantaina 23.3.

(Pahoittelumme. Video on pois käytösta.)

Ajankuluksi muistelen aikaa, jolloin luulin voivani kuulua yhdistykseen verkon kautta. Se ei ole yksinkertaista, kun kaikki muuttuu. Olen jollakin tiellä kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa. Yksin nauraminen on ylellisyyttä.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Sydämeni laulu

Das Lied meines Herzens
Dunkler Hain in Tuonis Lande,
fein steht da ein Bett im Sande,
dorthin geleit ich mein Kindlein.
Holde Lust wirst du da haben,
gehst mit Tuonis Hirtenknaben
auf dämmrigen Feldern.
Holde Lust wingt da dem Kinde,
abends lullt im Arm gelinde
ein dich Tuonelas Tochter.
Sand und süss mein Schatz wird liegen,
sich in goldner Schaukel wiegen,
wenn die Nachtswalben summen.
Tuonis Hain hat Ruh und Frieden,
fern von Streit und Hass hienieden,
fern von der Welt, der falschen.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Interkulturell

Kirjallisuussyksy Helsinki-Tampere
Verkkokirjoitustaitoisena lahtelaisena olen yrittänyt uida kuin kala vedessä tai juosta runomaratonia. Mukkulan tammien alla kansainvälinen kirjailijakokous ei enää viihdy. Omistajuuskysymykset saavat kiertämään kysyjät kaukaa kuin Romanian kerjäläiset puolin ja toisin. Mielessäni toivon riitakysymysten ratkeavan kultturellisti kaksintaisteluissa Mukkulan tammien alla. Olipa kysymyksessä taistelu naisesta, politiikasta tai vallatuista alueista. Lahti on ja pysyy syrjässä metropoleista tai metropolina. Verkkokirjoittajan talo ja kirjoituspaikkana Munkkiklubi säilyvät, jos kuka ei tunne tulleensa tallotuksi liian suurille varpaille huipulla ollessaan. Sinne en sohi hierimellä enkä härkimellä. Die sieben Brüder kertoo saksaksi "Sydämeni laulun".

lauantai 30. elokuuta 2008

Tulevaisuus

Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Elämää on se, mitä tapahtuu, kun teemme muita suunnitelmia. Tänään sanon: Kieli on mielen koti. Sen totesin kuullessani lasten toivekonsertin toteutuneen toiveen omalla murteella, minun omalla kielellä. Olenko onnellinen? Olen, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös erimurteisen pantomiimilla ilmaistuna. Peukalot korvissa näyttää kieltä ja tärisee prrrrrr, vammainen, onnellinen. Sairaan hyvät omaishoitajat ja sairaan kaunis maailma kuuluu samaan sarjaan. Olen onnellinen ystäväni puolesta, kun ilmoitti kodin löytymisestä. Samoin fysiikan opiskelupaikasta yliopistossa, kun lukio on suorittamatta ja yo-tutkintotodistus saamatta. Onnea heille ja samalla itselleni, kun mikään ei riitä koulutettujen mielestä. On rasistiset kriteerit rasisteilla, sarvet päässä tai ilman.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kaksois - s eli Eszet, ez

Saksalainen ss-merkki on tullut tutuksi käsinkirjoitetussa tekstissä. Koskaan en oppinut sitä käyttämään. Nyt on hyväksytty oma merkki SS - kaksoisässälle. Kuinka se tulee näkymään kirjoitettuna. Mikä on kenenkin merkki?

torstai 29. toukokuuta 2008

Der Anfang war gut

"Kannst Du Dir nicht mal Sorgen machen über deine Arbeit oder deine Rente?" fragt nicht etwa die Mutter die Tochter, sondern die Tochter ihre 60-jährige Mutter. Die Filmemacherin Susanna Salonen begleitet die Rückkehr ihre Mutter nach Finnland - von wo diese vor 30 Jahren zuerst mit Mann und Kindern nach Deutschland, später ohne Mann und Kindern nach Malta und Australien zog. Kaum hat die Mutter sich in Finnland eingerichtet, fängt sie an, sich eine Haus in Italien zu erträumen...
FIN/D, 73 min. letterbox, dt. UT
Montage: Bettina Böhler
Mischung: Reimund von Schneibner
Reaktio: Udo Bremer
Kamera, Buch, R egie, Produktion: Susanna Salonen